Turhan pitkään on taas blogi uinunut, mutta ensimmäinen puolikas sarjaa on nyt takana ja Naisten Ykkösen pelit jatkuvat vasta 1.8. Härmättäret viettävätkin parhaillaan reilun viikon taukoa pallollisista reeneistä. Täysin toimettomina ei kuitenkaan olla, vaan tauolla kisaillaan jälleen joukkueen sisäisestä yleisurheilumestaruudesta. Viime vuodesta poiketen tänä vuonna järjestäjän toimesta päätettiin yleisurheilukoulu järjestää kaksi päiväisenä, ensimmäisenä päivänä tutustutaan lajeihin ja toisena kisaillaan. Liekö sitten viime vuoden vaatimattomalla tulostasolla ollut osuutensa harjoituskerran tuomisessa ohjelmaan. No, niin tai näin, niin tänään seitsemän rohkeaa Härmätärtä lähti koittamaan taitojaan neljässä lajissa.
Ennen ensimmäistä lajikokeilua lähdettiin lämmittelemään ja muisteltiin viime vuoden YU-koulun parhaita paloja, joista voi muuten lukea myös tästä blogista, kun rullailee alaspäin postauksissa. Pian keskustelu kääntyi kuitenkin ruokaan ja siihen, miten kukakin oli valmistautunut illan koitokseen. Lyhyen hölkän ja venyttelyjen jälkeen otettiin muutamat terävämmät lähdöt ja sitten päästiin tutustumaan lähtötelineisiin. Oltiin ensimmäisen ongelman äärellä – kumpi jalka eteen lähtötelineessä. Päätöksiä tehtiin niin fiilis- kuin ”tieto”pohjaltakin. Jokainen kuitenkin sai jonkinlaisen päätöksen tehtyä. Ja sitten vain mittaamaan, etujalkaan kaksi tossun mittaa ja takajalkaan kolme. Ohjeita oli: selkä suoraksi tai notkolle eli ankaksi niin kuin Miikka ilmaisi, ponnista molemmilla jaloilla ja katse tartaniin. ”Jaa niin mihin?”, kysyi Allu ja katseli pitkälle kentän toiseen päätyyn. No, Allullekin selvisi sitten, mikä se tartan on.
Lähtöjä oli yhtä monenlaista kuin lähtijääkin, mutta yksi yhteinen tekijä taisi löytyä. Räjähtävyyttä ei tänään Kaurialassa nähty. Ehkä paukkuja säästeltiin itse kisaan, joka odottaa myöhemmin tällä viikolla. Kuten isossakin maailmassa myös näissä yleisurheilureeneissä suoritukset otettiin videolle ja arvioitiin heti. Yhden videopätkän löydät Instagramista @harmattaret
Toisena lajina tutustuttiin pituushyppyyn, joka oli jo viime vuodelta tuttu laji. Ensimmäiset hypyt jäivät niin mataliksi, että avuksi haettiin aita. ”Älä nyt oo tosissas. Laske sitä edes”, taisivat olla ensimmäiset sanat, kun aita ilmestyi hiekkalaatikon etureunalle. Kukaan ei kuitenkaan kompastunut tähän esteeseen, vaan hyppyjen laatu parani.
Toisena lajina tutustuttiin pituushyppyyn, joka oli jo viime vuodelta tuttu laji. Ensimmäiset hypyt jäivät niin mataliksi, että avuksi haettiin aita. ”Älä nyt oo tosissas. Laske sitä edes”, taisivat olla ensimmäiset sanat, kun aita ilmestyi hiekkalaatikon etureunalle. Kukaan ei kuitenkaan kompastunut tähän esteeseen, vaan hyppyjen laatu parani.
Kolmantena päästiin illan odotetuimman ja pelätyimmän lajin pariin. Vuorossa oli korkeushyppy. Taas pohdittiin kummalla jalalla ponnistetaan ja kokeiltiin saksihyppytyylillä ennen varsinaisia ”selkä edellä” -tyylittelyjä. Muutamat kokivat rimakauhua ja hyppäämisestä ei alkuun meinannut tulla mitään, kun toiset taas vetivät aivan kuin vanhat tekijät. Tulokset tästä lajista jätettäköön ainakin toistaiseksi vain paikallaolijoiden tietoon. Mutta kerrottakoon, että spontaaneja hurrauksia saatiin, kun korkeudet kasvoivat ja ylityksiä tuli!
Viimeisenä lajina heitettiin keihästä. ”Kumpi pää edellä tätä heitetään?”, kuului kysymys, joten viime vuoden opit eivät olleet ihan kaikille jääneet mieleen. Keihäät saatiin oikein päin käteen ja vaikka ei ehkä ihan optimaaliseen lentoasentoon, niin kyllä se sentään johonkin asti lensi ja taisi Kaurialan hyväkuntoiseen nurmeen pari reikääkin tulla. Mutta ne kuulemma tekevät vain hyvää, jotta kenttä saa happea!
Näillä eväin lähdetään kohti varsinaisia kisoja. Hieman avoimeksi jäi, toistuuko viime vuoden viisi ottelu (100 m, kuula, keihäs, pituus ja 800 m) vai muutetaanko lajivalikoimaa. Osallistujien toive oli, että pitkät juoksumatkat jätetään toisiin kertoihin. Kisat järjestetään vielä myöhemmin tämän viikon aikana, mutta tarkka ajankohta olkoon salaisuus, jotta valtavat fanijoukot eivät täytä Kaurialan katsomoa ja aiheuta paineita vielä aloitteleville ottelijoille. Pysykäähän kuulolla ja nauttikaa kuvien muodossa tunnelmasta. Kivaa oli, vaikka mitään ei osattu!