Suomen Cupissa arpa heitti meidät suoraan toiselle kierrokselle ja bussimatkalle Vaasaan. Tiedossa oli Härmättärien ensimmäinen virallinen ottelu, otteluemäntänä I-JBK ja pelipaikkana Botniahalli. 16 vielä ehkä hieman unista pelaajaa, päävalmentaja, fysiikkavalmentaja ja huoltaja kipusivat bussiin klo 10.30 ja matka oli valmiina alkamaan.
Viikkoa aiemmin oli pelattu ensimmäinen reenipeli, jonka Kouvolan Sudet oli vienyt selvästi. Fiilikset bussissa olivat yksimieliset – tänään lähdettäisiin hakemaan voittoa ja etenkin parannusta viimeviikkoiseen peliin. Matka soljui mukavasti eteenpäin. Epätoivoiset penkkiurheilijat yrittivät seurata ajoittain puhelinten näytöiltä Sotshin tapahtumia. Huiput taustajoukkomme olivat järjestäneet ruokailun Jalasjärven Juustoportille, jossa ruoasta tykkäävät pelaajamme saivat broilerpastaa vatsojensa täytteeksi. Pakko ehkä mainita, että ”pahimmat” syöpöt olivat vetäneet jo ennen tätä bussissa ”hieman pastasalaattia”.
Lyhyen turistikierroksen jälkeen bussimme kaarsi Botniahallin pihaan ja todellinen valmistautuminen peliin alkoi. Heti alkulämmöissä voitiin huomata, että hallissa on varsin lämmin ja jopa trooppinen ilma. Alustalta odotettiin paljon, sillä oltiin kuultu, että pinta olisi parempi kuin kotoisessa Pullerihallissa. Noh, eihän se ollut. Yksi, jos toinenkin siinä ihmetteli ”ilmakuplia”, joita maton pintaan oli syntynyt. Pientä pelkoa aiheuttivat myös saumat, joita matossa oli tasaisin välein ja joihin olisi voinut varsin helposti kompastua. Onneksi kuitenkin vältyttiin turhilta loukkaantumisilta, eikä alusta vaikuttanut peliin.
Peli itsessään menikin sitten pitkän kaavan kautta. Paikkoja ratkaista peli meille oli varsinaisella peliajalla yllin kyllin, mutta heikon viimeistelyn ja epäonnen takia jatkoajalle mentiin tilanteessa 2-2. Ja kun se maalinteko ei onnistunut kummaltakaan joukkueelta jatkoajallakaan, niin seurasi kaikkien rakastama rangaistuspotkukisa. Pientä epäonnea tässäkin, ja voitto jäi harmittavasti Vaasaan. Tää oli ehkä se inhottavin tapa hävitä ja takaraivossa kokoajan se, että vielä olisi pitkä matka kotiin ja kellokin näytti jo vaikka mitä.
No, peli kuitenkin parani ehkä noin valovuoden edellisestä, joten jotain positiivista sentään. Kentällä oli kivaa ja varsinkin ensimmäinen puoliaika oli suht hyvää pelaamista, ja varmaan taas hieman paremmin pelaajat oppivat tuntemaan toistensa pelityylejä. Koko rahan edestä oltiin reissussa ja pelattiin niin kauan kuin mahdollista oli, että ainakin hyvänä reenipelinä matsi toimi, vaikka voittoa ei tullutkaan ja Suomen Cupin pelit tyssäsi tähän. Maalipuut ei ollu sunnuntaina meidän puolella, mutta olisi niitä paikkoja maaleihin ollut muutenkin riittävästi. Sarjan alkuun on onneksi aikaa vielä riittävästi, niin ehtii tässä reenata sitä maalintekoa ennen tosikoitoksia.
Kotimatka oli järkyttävän pitkä eikä matka tuntunut etenevän millään, vaikka ajan kuluksi ehdimme bussissa istuessa päivittämään joukkueelle myös sakkolistan erinäisistä asioista, mm. varusteiden unohtelusta ja yleisestä hölmöilystä ;) Vähän yhteisiä pelisääntöjä ja pientä hupia tähän touhuun, rahat kun kuitenkin menee hyvään tarkoitukseen eli joukkueen kauden päättäjäisiin. Meillä on kova luotto, et meidän junnuosasto alkaa täyttämään kassaa hyvää tahtia!
Näillä nyt eteenpäin ja kohti lauantain reenipeliä!
Aino & Laura
Viikkoa aiemmin oli pelattu ensimmäinen reenipeli, jonka Kouvolan Sudet oli vienyt selvästi. Fiilikset bussissa olivat yksimieliset – tänään lähdettäisiin hakemaan voittoa ja etenkin parannusta viimeviikkoiseen peliin. Matka soljui mukavasti eteenpäin. Epätoivoiset penkkiurheilijat yrittivät seurata ajoittain puhelinten näytöiltä Sotshin tapahtumia. Huiput taustajoukkomme olivat järjestäneet ruokailun Jalasjärven Juustoportille, jossa ruoasta tykkäävät pelaajamme saivat broilerpastaa vatsojensa täytteeksi. Pakko ehkä mainita, että ”pahimmat” syöpöt olivat vetäneet jo ennen tätä bussissa ”hieman pastasalaattia”.
Lyhyen turistikierroksen jälkeen bussimme kaarsi Botniahallin pihaan ja todellinen valmistautuminen peliin alkoi. Heti alkulämmöissä voitiin huomata, että hallissa on varsin lämmin ja jopa trooppinen ilma. Alustalta odotettiin paljon, sillä oltiin kuultu, että pinta olisi parempi kuin kotoisessa Pullerihallissa. Noh, eihän se ollut. Yksi, jos toinenkin siinä ihmetteli ”ilmakuplia”, joita maton pintaan oli syntynyt. Pientä pelkoa aiheuttivat myös saumat, joita matossa oli tasaisin välein ja joihin olisi voinut varsin helposti kompastua. Onneksi kuitenkin vältyttiin turhilta loukkaantumisilta, eikä alusta vaikuttanut peliin.
Peli itsessään menikin sitten pitkän kaavan kautta. Paikkoja ratkaista peli meille oli varsinaisella peliajalla yllin kyllin, mutta heikon viimeistelyn ja epäonnen takia jatkoajalle mentiin tilanteessa 2-2. Ja kun se maalinteko ei onnistunut kummaltakaan joukkueelta jatkoajallakaan, niin seurasi kaikkien rakastama rangaistuspotkukisa. Pientä epäonnea tässäkin, ja voitto jäi harmittavasti Vaasaan. Tää oli ehkä se inhottavin tapa hävitä ja takaraivossa kokoajan se, että vielä olisi pitkä matka kotiin ja kellokin näytti jo vaikka mitä.
No, peli kuitenkin parani ehkä noin valovuoden edellisestä, joten jotain positiivista sentään. Kentällä oli kivaa ja varsinkin ensimmäinen puoliaika oli suht hyvää pelaamista, ja varmaan taas hieman paremmin pelaajat oppivat tuntemaan toistensa pelityylejä. Koko rahan edestä oltiin reissussa ja pelattiin niin kauan kuin mahdollista oli, että ainakin hyvänä reenipelinä matsi toimi, vaikka voittoa ei tullutkaan ja Suomen Cupin pelit tyssäsi tähän. Maalipuut ei ollu sunnuntaina meidän puolella, mutta olisi niitä paikkoja maaleihin ollut muutenkin riittävästi. Sarjan alkuun on onneksi aikaa vielä riittävästi, niin ehtii tässä reenata sitä maalintekoa ennen tosikoitoksia.
Kotimatka oli järkyttävän pitkä eikä matka tuntunut etenevän millään, vaikka ajan kuluksi ehdimme bussissa istuessa päivittämään joukkueelle myös sakkolistan erinäisistä asioista, mm. varusteiden unohtelusta ja yleisestä hölmöilystä ;) Vähän yhteisiä pelisääntöjä ja pientä hupia tähän touhuun, rahat kun kuitenkin menee hyvään tarkoitukseen eli joukkueen kauden päättäjäisiin. Meillä on kova luotto, et meidän junnuosasto alkaa täyttämään kassaa hyvää tahtia!
Näillä nyt eteenpäin ja kohti lauantain reenipeliä!
Aino & Laura